Selviytymistarinat kirjoitetaan usein ”Valitut palat”-hengessä niin, että niissä on tapana korostaa selviytyjän poikkeuksellista sinnikkyyttä tai positiivista asennetta. Tarinoista silotellaan turhat rosot pois tai niistä valitaan vain muutama huolella valikoitu yksityiskohta, jotka tukevat sankarin erinomaisuutta. Tähän on syynsä – dramatiikka nimittäin myy. Kuitenkin kaikissa selviytymistarinoissa on monta mutkaa ja kuoppaa matkan varrella. Oikotietä onneen ei ole.

Useimmiten jää myös kertomatta, että selviytymisessä ei varsinaisesti ole mitään ihmeellistä, vaan tahto selviytyä on meissä ihmisissä tavallaan perusasetuksena. Itse asiassa tutkijoiden mukaan 90 % tapauksista kriisin seurauksena ei ole post-traumaattinen stressioireyhtymä, vaan resilienssin vahvistuminen.

Resilienssi tulee latinan sanasta resalire, mikä tarkoittaa takaisin ponnahtamista. Lähtökohtaisesti se on kykyä, mitä meissä kaikissa on, mutta toisilla sitä vain on jo syntyjään enemmän kuin toisilla. Useimmiten tulemme resilienssistämme tietoisiksi vasta silloin, kun meitä todella koetellaan. Yhtä kaikki kyseessä on kimppu taitoja, joita voimme itsessämme kehittää sekä toimintaa, joka tiukan paikan hetkellä tukee sopeutumista ja pärjäämistä.

Toipumista, selviytymistä vai palautumista?

Termille resilienssi ei ole vielä muodostunut vakiintunutta suomennosta, mutta itse puhun yleensä muutoskykyisyydestä. Sana pitää mielestäni sisällään niin muuttuneisiin olosuhteisiin reagoinnin kuin myös niihin ennakolta valmistautumisen. Tämä on siksi tärkeää huomioida, että resilienssi eli muutoskykyisyys todellakin on jotain, mitä voimme vahvistaa aivan tavallisen arjen keskellä. Ei siis tarvitse odottaa siihen asti, että kriisi osuu omalle kohdalle. Resilienssin kehittämisellä ei näitä kriisejä valitettavasti pysty estämään, ja kunnon myrskyt aivan varmasti horjuttavat tai saavat jopa taipumaan. Sen sijaan saatat olla myrskyn silmässä lujempaa tekoa ja pääset kovan puhurin jälkeen nopeammin takaisin ylös.

Palautumisen lisäksi resilienssi voi olla myös eteenpäin ponnahtamista. Joskus jotain menee rikki niin pahasti, ettei sitä enää saa korjattua tismalleen entisenlaiseksi. Sen sijaan, aivan kuten luonnossakin, jostain mikä tippuu maahan ja menee murskaksi, voikin ajan saatossa alkaa versota jotain uutta. Resilienssin kolmas muoto on sopeutuminen. Aivan kuten korkki kelluu aallokossa välillä kadoten näkyvistä ja aina pinnalle palaten, myös ihmisellä on uskomaton kyky sopeutua ja sinnitellä, kunnes pahin myrsky on ohi. Tämä ei tarkoita, etteikö sen jälkeen voisi olla syytä huilata hetki rauhassa rannalla ja miettiä, mitä juuri oikein tapahtui.

Sisulla siitä selviää?

Me suomalaiset olemme sinnikästä kansaa, onhan meillä yksi yhteinen ylpeyden aihe, nimittäin suomalainen sisu. Sisu ja sinnikkyys ovat eittämättä tärkeitä eheyden ominaisuuksia, mutta muutoskykyisyydessä on kyse paljon muustakin. Resilientit ihmiset ovat nimittäin myös sosiaalisesti älykkäitä. He osaavat tunnistaa omat tunteensa ja ovat myös hereillä toisten tunteiden suhteen. Vaikeissa tilanteissa he osaavat kääntyä sosiaalisen verkostonsa puoleen, luottaa muihin ja pyytää apua.

Empatiakyvyllä ja resilienssillä on todettu olevan yhteys, samoin optimistisuudella. Se tosin ei liity niinkään positiivisuuteen vaan ongelmiin suhtautumiseen ja selitystyyliin: onko vaikeus pysyvä vai poikkeustila ja voinko itse tehdä asioille jotain. Muutoskykyisyyteen liittyy läheisesti myös kyky laittaa asiat perspektiiviin ja miettiä, mikä on tärkeää sekä tarvittaessa vaihtaa näkökulmaa. Resilientit ihmiset pyrkivät hahmottamaan sen, mihin he voivat itse vaikuttaa. Optimismi yhdistettynä pystyvyyden tunteeseen motivoi etsimään ratkaisuja ja tekemään töitä oman tilanteen parantamiseksi.

Tunnista vahvuutesi

Miten kehittää omaa resilienssiä? Itse kehotan valmennettaviani yleensä miettimään, missä olet jo hyvä. Oletko ehkä luontaisesti ratkaisukeskeinen, tai säilytätkö hyvin malttisi ja mietit asioita eri näkökulmista? Tai oletko sinä ehkä sosiaalisesti joustava? Keskity vahvuuksiisi ja maksimoi ne! Vaikeuksien äärellä voit aina hakea perspektiiviä ja miettiä asioita toisesta näkökulmasta. Ole kiinnostunut mielesi liikkeistä ja huomaa tekemäsi tulkinnat. Muista, että muutoskykyisimpiä ihmisiä eivät ole ne, jotka eivät koskaan epäonnistu, vaan pikemminkin ne jotka epäonnistuvat, oppivat ja menestyvät sen johdosta. Haasteiden – joskus vakavienkin – kohtaaminen on juuri se, mikä aktivoi resilienssitaitoja.

”Uudet alut ovat usein naamioituneet kivuliaiksi lopuiksi.”

– Laotse

– Ulrika Björkstam, resilienssivalmentaja, GoodCo Oy