Ulrika Björkstam: ”Sateen koittaessa huomaat, kuinka hyvin kattosi on rakennettu.”

|||
Resilienssi on voimavara, jota ihmisessä on jo syntyjään. Lue ratkaisukeskeisen valmentajan Ulrika Björkstamin Vieraskynästä, miten voit vahvistaa taitoa kohdata elämän eteentuomia muutoksia. Artikkelin lomassa on 3 hyvää käytännön harjoitusta epävarmuuden sietämiseen, katastrofiajattelun suitsimiseen ja ongelmanratkaisutaitojen vahvistamiseen.

Kirjoittaja | Ulrika Björkstam. Kuva | Martiina Woodson.

 

Kirjoitin Minskan vieraskynään aiemmin artikkelin, jossa avasin hieman, mistä käsitteessä on kyse ja mihin sitä tarvitsemme. Nyt olemme keskellä erittäin poikkeuksellista muutostilannetta, joka ravistelee meitä kaikkia. Resilienssin vahvistaminen ja tunnistaminen itsessä on tässä tilanteessa ensiarvoisen tärkeää. 

Tulevaisuuden ennakoinnissa kutsutaan tämän pandemian kaltaisia tilanteita ”villeiksi korteiksi”. Näitä villejä kortteja on oikeastaan kahdenlaisia. On yllättäviä tapahtumia, joiden todennäköisyys on lähellä nollaa, jolloin niihin ei osata varautua ennakolta. Esimerkki tällaisesta on oma onnettomuuteni. Toisen tyypin villi kortti taas on sellainen, että sen tapahtuminen ei välttämättä ole täysin ennakoimaton ja yllättävä, vaan ehkä jopa todennäköinen, mutta se on jostain syystä asiana sellainen, ettei siitä haluta puhua etukäteen. Yhteistä näille kahdelle tyypille kuitenkin on se, että ne ovat täydellisen yllättävästi ilmaantuvia muutostekijöitä, jotka muuttavat tapahtumien kehityskulun äkillisesti epävarmaksi.

Viruksia ja pandemioita on ollut ihmiskunnan historiassa ennenkin, mutta tilanne, missä me nyt olemme, on silti meille kaikille uusi. Suomeen ei ole kertaakaan rauhan aikana julistettu poikkeustilaa. Tähän liittyy paljon epävarmuutta, sillä edes päättäjillä tai asiantuntijoilla ei ole tarjota varmoja vastauksia tai tietoa, siitä, mitkä päätökset ovat lopulta oikeita ja mitä niistä seuraa. Emme voi etukäteen tietää, miten eri tapahtumakulut tulevat vaikuttamaan toisiinsa. Ei siis mikään ihme, että tavallinen kansalainen on hädissään.

Resilienssi on dynaaminen käsite, se vaihtelee tilannekohtaisesti. Joissain asioissa olemme resilienttejä ja toisissa taas emme. Kaikilla meillä on myös murtumispisteemme, kun joudumme kovalle kuormitukselle. Jos siis normaalisti olet kovin sinnikäs tai toimelias, ja nyt huomaatkin olevasi poikkeuksellisen ahdistunut, etkä pysty keskittymään oikein mihinkään, niin se ei ole mikään ihme. Tässä tilanteessa monilla on useita vaikeita asioita käsiteltävänä samaan aikaan, kuten esimerkiksi huoli terveydestä, omaisista, toimeentulosta tai lasten koulunkäynnistä.

Aivojen toiminta – mitä sinun on hyvä ymmärtää

Vaikka resilienssistä puhutaan yleensä psyykkisenä voimavarana, on siinäkin loppu viimeksi kyse neurobiologiasta ja siitä, kuinka aivomme toimivat. 

Yksinkertaistetusti resilienssin kehittämisessä on kyse yhteyksien vahvistamisesta aivojen etuotsalohkojen ja limbisten aivojen, eli ns. tunneaivojen välillä. Elämäämme kontrolloi näiden kahden osa-alueen välillä tapahtuva tiedonkulku. Aivojen etuotsalohkot vastaavat mm. rationaalisesta päätöksenteosta, luovasta ajattelusta ja impulssien kontrolloinnista. Ne ovat niin kutsutut järkevät tai rationaaliset aivomme. Tunneaivoissa stressijärjestelmämme kannalta avainasemassa on mantelitumake. Kun aivomme havaitsevat sisäisiä tai ulkoisia uhkia, aktivoituu mantelitumake täyteen toimintaan käynnistäen stressireaktion, eli ns. taistele-pakene -reaktion. 

Kuva | Unsplash

Tämä reaktio on uhkatilanteessa täysin normaali ja sen tehtävänä on yrittää suojella meitä. Reaktio on osa ihmisyyttä ja se on oleellista hengissä säilymisen kannalta. Tämä mielen suojavalmius toimii erilaisten tunnetilojen kautta, ja vaikka sen päällimmäinen tarkoitus on suojella, saa se meidät myös helposti tekemään nopeita ja yleistäviä päätelmiä. Havainnointi- ja päätöksentekokykymme kapenee ja saatamme päätyä murehtimaan ongelmia näkemättä potentiaalisia ratkaisuja. Tunneviesti voi olla jollain muulla tavalla toimimaton, saaden meidät ylireagoimaan tai ylisuojelemaan.

Tarvitsemme mantelitumakkeen ohjausta akuutissa hädässä, mutta monet tämänkin kriisin eteen tuomat haasteet ovat kuitenkin sellaisia, minkä ratkaisemisessa järkevillä aivoilla olisi meille enemmän käyttöä. Keskeisintä resilienssin kehittämiselle on se, että opit tunnistamaan kehossasi stressireaktion ja sen pintaan nostamat tunteet. Tunnetaidot ovat resilientin yksilön tai yhteisön avaintaitoja. 

Mieli on kehossa

Ihmisen universaaleja perustunteita ovat ilo, suru, viha, pelko, inho, hämmennys / hämmästys. Kuten ehkä huomaat, vain yksi näistä on sellainen, mitä pidetään positiivisena. Voikin hyvällä syyllä sanoa, että ihminen on huolikeskeinen. Aivomme ovat virittyneet skannaamaan uhkia ja suojelemaan, joten ei ole mikään ihme, että tässä tilanteessa koetut tunteet ovat monilla pääasiassa negatiivisina koettuja. Vaikeat tunteet ovat täysin normaali reaktio vaikeaan tilanteeseen. On tärkeää ymmärtää, että tunteen tukahduttaminen ei yleensä auta vaan se pikemminkin on omiaan vahvistamaan tunnetta. 

Kuinka sitten rauhoittaa mieltä silloin, kun huomaat stressitason nousevan? Helpoin työkalu tähän on huomion kiinnittäminen omaan hengitykseen. Uloshengityksen tietoinen pidentäminen alentaa sydämen sykettä ja viestii mantelitumakkeelle, ettei tilanne ole hengenvaarallinen, jolloin älykkäät aivot voivat aktivoitua. Tunteen voi myös sanoittaa. Nimeäminen tuo etäisyyttä tunteeseen ja rauhoittaa kehomieltä.

Monet keholliset harjoitukset ovat erinomaisen käyttökelpoisia, sillä mieli on kehossa. Jotta mieli voi rauhoittua, myös kehon täytyy rauhoittua. Keskellä tunnekuohua lyhyt kävelylenkki auttaa serotoniinin eritykseen ja maisemanvaihdos tuo perspektiiviä. On tärkeää, että vahvistat palautumisen taitojasi eri tavoin ja suojelet untasi: rauhoita iltasi, älä selaa somea ja uutisvirtaa, himmennä valaistusta, vältä alkoholin tai kahvin nauttimista illalla, vältä rankkaa treeniä illalla ja tee sen sijaan esimerkiksi jokin rauhoittava joogaharjoitus.

Ajatukset tunteidemme ja toimintamme taustalla

Resilienssin kannalta on tärkeää ymmärtää kaksi keskeistä asiaa. Ensinnäkin se, miten me ajattelemme vaikuttaa siihen, mitä tunnemme ja miten toimimme. Toiseksi ei ole niinkään tärkeää kiinnittää huomiota siihen, minkälaisia vaikeuksia kohtaamme, vaan miten me ne kohtaamme. Miten me uskomme, että haastavat tilanteet tulevat vaikuttamaan elämäämme ja miten me eri tilanteet tulkitsemme

Tunteet ovat aina sillä hetkellä koettuina totta, mutta niiden taustalla olevat ajatukset sen sijaan eivät välttämättä ole. Ne ovat vain ajatuksia, mielen liikkeitä. Se, että jokin ajatus tulee mieleen ei silti tarkoita, että se olisi totta. 

Tunteet vaikuttavat aina jollain tavalla meidän toimintaamme, koska meillä on aina jokin tunnetila päällä. Ihminen ei voi valita ei-tuntemista. Tunteiden takana on paljon tiedostamattomia ajatuksia ja uskomuksia. Voi olla vaikeaa selvittää, mistä ne ovat aikoinaan tarttuneet matkaamme, mutta niitä voi alkaa tunnistaa sitä mukaa, kun huomaa, miten ne vaikuttavat meidän elämäämme niin tunteiden kuin toiminnan tasolla.

ABC-malli avaa mielestäni tätä hyvin. Mallissa A tarkoittaa siis aktivoivaa tapahtumaa, B (belief) uskomusta, ja C (consequence) seurausta. 

A saa aikaan ajattelun, tunteen ja toiminnan ketjun. Kyseessä voi siis olla joko ulkoinen tai sisäinen tapahtuma. On tärkeää hahmottaa, mikä tilanteessa on varsinainen laukaiseva tekijä ja mikä meidän tulkintamme siitä. 

B eli uskomus kattaa tässä mallissa kaikki erilaiset ajatukset, itseen tai muihin, tai maailmaan liittyvät vaatimukset, asenteet ja ne merkitykset, mitä me annamme joko sisäisille tai ulkoisille tapahtumille. Näiden kautta me siis arvioimme edellä mainittuja triggereitä. Tämä on vähän kuin linssi, minkä läpi maailmaa tarkastelemme. Uskomukset voivat olla joko rationaalisia tai epärationaalisia.

C eli seuraus kattaa kaikki näitä kahta edellistä seuraavat emotionaaliset tai fyysiset kokemukset ja toiminnalliset seuraamukset.

On hyvä olla tietoinen tästä mallista, jotta voit itse paremmin ensinnäkin tulla tietoiseksi omista tulkinnoista ja uskomuksistasi, ja toisaalta myös haastaa niitä.

Kolme käytännön harjoitusta resilienssin vahvistamiseksi

Tärkeimmät työkalusi ovat kynä ja paperia tai muistivihko, tai edes puhelimen muistiinpanosovellus, nimittäin kun kirjoitat asioita itsellesi ylös, käännät rationaaliset aivot päälle. Muistuttaisin tässä vaiheessa, että jokainen meistä on kovin yksilöllinen. Nämä harjoituksetkaan eivät ole mikään ”one size fits all” –tyyppinen ratkaisu, eikä niiden ole tarkoitus ratkaista kaikkea. Niille kannattaa kuitenkin antaa mahdollisuus. 

1. Epävarmuuden sietäminen

Epävarmassa tilanteessa aivomme ovat kovalla koetuksella, sillä monet aivojen perustarpeista ovat tällöin uhattuna tai eivät toteudu. Näitä tarpeita ovat yhteenkuuluvuus muihin sekä kontrolli ja ennustettavuus. Lisäksi aivomme pyrkivät luontaisesti ohjaamaan meitä pois päin kivusta ja kohti mielihyvää. 

Tutkimusten mukaan yksi suurimmista syistä (joidenkin mukaan jopa suurin) stressin taustalla on epävarmuus. Tämä aika on siis väistämättä vaikeaa meille kaikille, mutta etenkin yksilöille, joilla on muutenkin kova tarve kontrolloida asioita. 

Stoalainen filosofia sisältää käsityksen, että mielen tyyneys syntyy siitä, että ymmärrämme, mitkä asiat ovat meidän vallassamme, ja mitkä eivät. Kriisitilanteessa olisikin tärkeää muistaa, että viime kädessä ajatusten ja asenteiden vapautta ei voida ikinä viedä meiltä pois. Epävarmuuden keskellä omaa mieltään voi rauhoittaa hahmottamalla, mitkä asiat ovat omassa vaikutusvallassa.

Näin harjoitat epävarmuuden sietämistä:

  • Tee lista asioista, mitkä sinua tällä hetkellä stressaavat. Tämän jälkeen ryhmittele asiat sen mukaan, mihin voit vaikuttaa edes jollain tavalla ja mihin et. Jo sen ymmärtäminen, mikä on omassa vaikutusvallassa ja mikä ei, voi vähentää stressiä. Mieli nimittäin hyvin hanakkaasti tarrautuu kiinni juuri niihin asioihin, mihin et itse koe voivasi mitenkään vaikuttaa ja tämä voi tuottaa voimattomuuden tunnetta. Tällöin voit tietoisesti edes hetkittäin päättää kiinnittää huomiotasi enemmän siihen, mihin voit vaikuttaa.  
  • Jatka harjoitusta tekemällä toinen lista asioista, mitkä tällä hetkellä tuntuvat mieluisilta ja mitä voit yhä elämässäsi tehdä tai harrastaa (10 kohtaa). Mikä on sellaista tekemistä, millä voit edes hetkittäin tarjota itsellesi hyvinvointia, hyvää mieltä, ja taukoa ahdistavilta mielen luomilta tulevaisuuden skenaarioilta? Ei se tietenkään vie ongelmaa pois, mutta on tärkeää muistaa myös niiden asioiden olemassaolo, mitkä ovat tässä hetkessä hyvin. 
  • Epävarmuuden sietäminen vaatii tietoista opettelua. Seuraava harjoitus vaatii hivenen huumorintajua ja sinnikkyyttä. Voit itse päättää oman tämänhetkisen tilanteesi mukaan, haluatko kokeilla tätä nyt vai vasta myöhemmin, kun elämä on hieman tasaantunut. Tarvitset harjoitukseen sekä äsken laatimasi listan kymmenestä mieluisasta tekemisestä sekä kolikon. 

Seuraavien neljän viikon ajan tehtävänäsi on valita listalta jokin asia, minkä haluat tänään tehdä. Sanotaan vaikka, että listallasi lukisi Netflixin katselu, lukeminen, ulkoilu, palapelin kokoaminen, playstationin pelaaminen, urheilu, jooga, neulominen, somen selaaminen ja lasillinen viiniä illallisella. Kun olet tehnyt valinnan, sinun täytyy heittää kolikkoa. Kruuna tarkoittaa sitä, että saat tehdä valitsemasi asian ja klaava taas vastaavasti, että joudut luopumaan siitä. Et saakaan katsoa lempisarjaasi tai jatkaa jännittävässä kohdassa olevaa kirjaa, vaan joudut odottamaan seuraavaan päivään. Odottamasi hikitreeni vaihtuukin rauhallisempaan kävelyyn. 

Kolikko vie siis elämästäsi kaiken varmuuden. Meillä kaikilla on illuusio siitä, että elämä ja arki olisivat jotenkin kontrolloitavissamme. Mihin aikaan nousemme, mihin aikaan syömme, milloin treenaamme jne. Tämä sama illuusio ulotetaan helposti koskemaan asioita kuten terveys, talous ja ihmissuhteet, vaikka järjellä ajateltuna tiedämme hyvin, ettemme voi niitä täysin kontrolloida.

Kolikkoharjoituksen tarkoituksena on saada sinut huomaamaan, miten sopeudut tilanteeseen, kun asiat eivät menekään niin kuin olit suunnitellut. Mitä teet, kun olet todella turhautunut, kun et saakaan katsoa haluamaasi ohjelmaa tai selata somea, tai lukea kirjaa? Miten muutat omaa toimintaasi? Mitä teet sen sijaan? Huomaa myös, miltä kehossasi tuntuu. Huomaa, että voit vain olla tunteen kanssa, ilman että mitään vakavaa tapahtuu. 

Kuva | Unsplash

Tämä harjoitus on tosielämän mikrosimulaatio. Ne ketkä opettelevat sietämään epävarmuutta, ovat resilientimpiä vaikeuksien äärellä. Harjoittelemalla epävarmuuden sietämistä olet ohjelmoinut epävarmuuden tunneaivoihin uutena normina, etkä enää etsi samalla tavalla täydellistä varmuutta. Sinulla on realistisempi käsitys elämästä ja löydät kapasiteettia sopeutua, kun asiat eivät mene toivomallasi tavalla.

2. Katastrofiajattelun suitsiminen

Aivot rakastavat kaavoja. Ne etsivät jatkuvasti syy-seuraussuhteita. Jos meillä ei ole riittävästi faktatietoa tapahtumien taustalle, aivot alkavat keksiä niitä sepittämällä mielensisäisiä tarinoita. Tarinat ovat kaavoja!

Näin käy helposti juuri silloin, kun elämä koettelee. Visualisoimme worst-case-skenaarioita ja kuvittelemme, että näin tulee väistämättä tapahtumaan. Ja samalla kuvittelemme, että jos ja kun näin tulee käymään, niin me emme yksinkertaisesti pärjäisi kuvittelemassamme tilanteessa.

Tulevaisuuden kuvitteleminen on rationaalisen mielen tuotetta (erityisesti oikeanpuoleinen etuotsalohko harrastaa tätä). Visualisointi on ollut tietenkin hyvä selviytymiskeino tulevaisuuden uhkiin varautumisessa. Mutta mitä tapahtuu, kun kykymme visualisoida tulevaisuuden skenaarioita kehittääkin ihan oman elämän? 

Tämä on se mitä tapahtuu katastrofoidessa, jolloin tunneaivot reagoivat mielen sisäiseen uhkaan. Negatiivisesta ajatuksesta seuraa ahdistus, yhdestä ajatuksesta seuraa toinen ja mylly on valmis. Teemme tätä etenkin stressaantuneina, kun sisäiset voimavaramme ovat muutenkin kovilla. Katastrofiajattelun suitsiminen vaatii myös tietoista harjoitusta, sillä tunneaivomme ovat vahvemmat kuin rationaaliset. Tarvitsemme kuitenkin rationaalisen mielen kykyä analysoida tunneaivojen tuottamia usein virheellisiä päättelyketjuja.

Näin harjoitat katastrofiajattelun suitsimista:

  • Kuvittele eteesi lasillinen maitoa. Sitten kuvittele pöydälle kaatunutta maitoa – mitä näet mielessäsi? Monet näkevät mielessään lasin kaatuneena pöydälle niin, että maito lainehtii ympäriinsä. Yhtä hyvin olisit kuitenkin voinut kuvitella vain pienen maitoläikän. Tämä taipumus on ajoittain meillä kaikilla, mutta joillain yksilöillä se on voimakkaampaa. Jotkut meistä näkevät aina ja kaikkialla ensimmäisenä maitolätäkön. 
  • Seuraavien parin kuukauden ajan, pidä muistivihko mukanasi, tai vaihtoehtoisesti käytä puhelimen muistiinpanosovellusta. Aina kun jotain negatiivista tapahtuu ja huomaat katastrofoivasi niin, että mielessäsi on pelkkiä pahimpia skenaarioita, kirjoita muistiin triggeri eli ajatuskulun aktivoiva tapahtuma ja ajatustesi sisältö sillä hetkellä.
  • Myöhemmin kun sinulla on aikaa, palaa muistiinpanoihisi ja kirjoita paperille yksi toisensa perään ne katastrofaaliset lopputulemat, joihin päädyit. Tämän jälkeen, haasta itsesi paperilla näiden päätelmien todenpitävyydestä. Missä on sinun absoluuttinen todistusaineistosi sille, että näin tosiaan tulee tapahtumaan? Jos et voi paperilla todistaa, että tämä katastrofiajatus on totta, se on vain maitotilkka eikä kokonainen lätäkkö. 

Tulet nopeasti huomaamaan, kuinka vaikeaa näitä ajatuksia on todistaa todeksi ja kuinka harvoin on todisteita lätäköstä. Paperi auttaa irrottamaan ajatukset tunneaivoista ja tekee niistä konkreettisia asioita, mitä rationaalinen mieli voi tarkastella. Moni huomaa jo ajatuksiaan lukiessaan, että eihän näissä mitään järkeä ole.

Tätä harjoitusta täytyy toistaa, jopa tavallisten arkipäiväisten ajatusten kohdalla, jotta siitä tulee tapa. Aina tulevaisuutta katastrofoidessa on myös hyvä muistaa, että ei ole olemassa yhtä tulevaisuutta, jota kohti olemme vääjäämättä menossa. On olemassa monia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, toiset hyviä ja toiset huonompia, ja osa todennäköisempiä kuin toiset.

 Me emme voi yhdistää pisteitä etukäteen, sillä emme tiedä ennakolta, kuinka eri tapahtumat tulevat vaikuttamaan toisiinsa. Vaikka päätyisit huonoimmalle mahdollisimmalle käyrälle, on sinulla sieltä taas erilaisia vaihtoehtoja edetä. 

3. Ongelmanratkaisutaitojen vahvistaminen

Ongelmanratkaisutaitojen kannalta on olennaista tunnistaa tunneaivojemme aktiivisuus. Huomaat sen kehosi stressireaktioista. Hengitys muuttuu pinnallisemmaksi, syke nousee, ajatukset poukkoilevat ja mieli on rauhaton. Joillain saattavat kädet hiota, niska-hartiaseudussa tuntuu kireyttä, tai ehkä tunnet epämukavan tunteen rintakehässä tai vatsassa. 

Ongelmanratkaisuun me tarvitsemme kuitenkin älykkäitä aivoja, koska ne vastaavat muun muassa rationaalisesta ja luovasta ajattelusta sekä päätöksentekokyvystä. Edellä mainitut epävarmuuden sietäminen ja katastrofiajattelun hillitseminen on ongelmanratkaisun kannalta oleellisia taitoja. 

Ongelmanratkaisutaidoissa meidän itse asiassa kannattaa kiinnittää huomio sanaan ratkaisu. Usein mieli kiinnittyy ongelmiin, etenkin silloin kun ne tulevat parvissa, jonka seurauksena on helposti hätääntyminen. Mitä enemmän kiinnitämme huomiota tiettyyn ongelmaan, sitä enemmän tunneaivomme sitä suurentelevat, kunnes se on ainoa mitä näemme. Mitä suuremmasta ja tärkeämmästä asiasta on kyse, sen varmemmin koemme ahdistusta tai pelkoa ongelman äärellä, kun mielemme alkaa luoda erilaisia tulevaisuuden kauhuskenaarioita.  

Tarvitsemme siis ongelmakeskeisyyden sijaan ratkaisukeskeisyyttä. Ratkaisukeskeisyyden ydinajatus on se, että ongelmamme ei itse asiassa ole ongelma, vaan se, miten olemme tätä ongelmaa yrittäneet ratkaista.

Näin harjoitat ongelmaratkaisutaitojen vahvistamista: 

  • Kun olet tilanteessa, missä kohtaat useita eri ongelmia, tehtävänäsi on eritellä ne paperille yksitellen. Jälleen kerran paperille kirjoittaminen on tärkeää järkevien aivojen aktivoinnin kannalta. Tämän jälkeen priorisoi ongelmasi listaksi aloittamalla siitä, mikä tuntuu tällä hetkellä polttavimmalta. Keskity ongelman sijaan sen mahdollisiin ratkaisuihin, mutta älä obsessoi. Jos ratkaisujen miettiminen tälle ongelmalle tuntuu mahdottomalta, siirry seuraavaan. Joskus yksittäinen ongelma pitää pilkkoa vielä pienempiin palasiin. Tämä kaikki kannattaa tehdä paperilla. Kaikki mahdolliset ratkaisut, ne ihan oudotkin, kannattaa kirjata ylös. Pyydä apua tai kysy mielipidettä joltain läheiseltäsi.
  • Kun olet saanut mielestäsi kaikki mahdolliset ratkaisut listattua, seuraava tehtäväsi on analysoida vaihtoehdot ja systemaattisesti joko hylätä tai hyväksyä eri mahdollisuudet. Kaikki ratkaisut vaativat loppupeleissä päätöksentekoa, eli joskus täytyy tehdä hieman taustatyötä tämän tueksi. 
  • Lopuksi sinulla on listallasi muutama realistinen ratkaisu, mitkä voit laittaa taas prioriteettijärjestykseen. Lopulta päätät, mikä näistä tuntuu kannattavimmalta ja kokeilet, miten se toimii. Jos ongelma ei ratkea, kokeilet listaltasi seuraavaa.

Huomaathan, että ongelmanratkaisutaidoissa ei ole kyse älykkyydestä, vaan sinnikkyydestä. Joskus tämä vaatii tietoisen päätöksen olla sinnikäs ja etsiä ratkaisuja arvaamattomistakin suunnista.

Ole itsesi paras ystävä

Kriisin keskellä on tärkeää muistaa myötätuntoinen asenne itseä kohtaan. 

Huomaa, että nyt sinulla on vaikeaa, ja että olet keskellä vaikeaa tilannetta

Muistuta itseäsi siitä, että on täysin inhimillistä tuntea näin. Vaikea tunne on täysin luonnollinen reaktio vaikeaan tilanteeseen. Olemme kaikki samassa veneessä, ja aika moni muukin tuntee juuri samoin kuin sinä.

Jos nyt olisitkin itsesi paras ystävä, niin mitä tekisit? Miten lohduttaisit, kannustaisit tai osoittaisit muuten myötätuntoa jollekin sinulle tärkeälle ihmiselle, jolla on vaikeaa? Mitä sinä kaipaisit itseltäsi juuri nyt?

Muista, että olet itse sen saman myötätunnon arvoinen, mitä kovin auliisti ja helposti tarjoat muille.

 

Ulrika Björkstam

  • VTM, ratkaisukeskeinen valmentaja ja keynote-puhuja
  • Työskennellyt useita vuosia ennakointiasiantuntijana ja suomalaisyritysten kansainvälistymisen konsultoinnissa
  • Keskittynyt ratkaisukeskeiseen valmennukseen vuodesta 2013
  • Valmentajakoulutuksen lisäksi opiskellut mm. skeematerapiaa, sosiaalipsykologiaa, neurolingvististä ohjelmointia (NLP Practitioner)
  • Kirjoittanut post-traumaattisesta kasvusta kertovan kirjan ”Nouse nyt – kuinka selvisin vakavasta onnettomuudesta” (WSOY 2018)
  • Kutsumuksena on olla rakentamassa maailmaa, jossa ihminen nähdään kokonaisuutena ja jossa mielen hyvinvointiin panostetaan yhtälailla kuin nyt panostetaan fyysiseen hyvinvointiin.