Työnohjaajana, coachina ja psyykkisenä urheiluvalmentajana törmään uudestaan ja uudestaan vanhanaikaisiin ajatuksiin ja uskomuksiin (sekä urheilun parissa jopa taikauskoon) siitä, miten hankaluuksia tulisi käsitellä. Yksi kirjoittaa sata kertaa vihkoon olevansa huono, toinen märehtii mielessään pomon äänensävyä palautteenannossa, kolmas ei edes tiedosta alitajunnassaan junnaavaa kritiikkiä.

Onneksi on olemassa myös toisenlainen vaihtoehto suhtautua itseen ja tilanteeseen, kun ”shaisse osuu tuulettimeen”. Tämä vaihtoehto saattaa auttaa sinut nopeammin jaloillesi ja sen hyödyistä on tieteellistä dataa. Kaiken lisäksi se ei satu – toisin kuin itsensä ruoskiminen. 

Kiinnostuitko? Hyvä, tervetuloa itsemyötätunnon maailmaan. Teoreettisen höpinän, erilaisten perusteluiden ja tutkimusten esittelyn sijaan haluan keskittyä jakamaan yhden esimerkin siitä, mitä itsemyötätunto on minulle konkreettisesti arjessa.

Itsemyötätunto tavoitteiden saavuttamisessa

Yleisin väärinymmärrys itsemyötätunnon käyttämisestä tavoitteiden saavuttamisessa on, että se on liian vaaleanpunaista, aiheuttaa pehmoilua, luovuttamista, itsen hellimistä ja päästämistä vähemmällä kuin mihin pystyy. Päinvastoin!

Matkalla tavoitteeseen tulee väistämättä hankaluuksia. Yllä mainitut kolme strategiaa kaivavat vain hankaluuden kuoppaa syvemmäksi, mikä hidastaa ja tekee matkan teosta tukalaa.

Sulje silmäsi ja mieti tavoitettasi. Miltä tuntuisi edetä tavoitteeseen tietäen, että hankaluuden kohdatessa olet aiempaa vahvempi, joustavampi, luottavaisempi ja innostuneempi? Tuntuuko matka kevyemmältä, motivoivammalta ja mahdollisemmalta? Ainakin minusta se tuntuu.

Miksi itsemyötätuntoa ei ole aiemmin käytetty tavoitteiden saavuttamisessa? Ei ole tiedetty eikä osattu. On kuitenkin kyse taidosta, joka meillä kaikilla jo on, ja sitä voi alkaa vahvistaa saman tien. 

Konkreettinen esimerkki siitä, kuinka itsemyötätunto voi auttaa matkalla tavoitteeseen

Minua pyydettiin kirjoittamaan mindfulness-opas. Noin vuoden työnsin projektia aina viikkoja tai kuukausia eteenpäin, koska sille ei mukamas ollut aikaa. Tämä tuntui ajattelun tasolla loogiselta, kun katsoin kalenteriani, jossa oli paljon muutakin. Todellisuudessa pelkäsin tunnetasolla ryhtyä hommiin. 

Mitä jos käytän aikaani turhaan tuijottaen tyhjää wordia ilman inspiraatiota, mitä jos en löydäkään pätevimpiä tutkimusreferenssejä, mitä jos siitä tulee tylsä tai huono, mitä jos kollegat nauraa sille…

Tällaisia ajatuksia ja niihin liittyviä tunteita saattaa ryhtyä pitämään tosina ja niistä saattaa ajan mittaan muodostua vahvoja uskomuksia, jotka estävät tehokkaasti tarttumasta toimeen. Itsemyötätunto-harjoitukset auttoi mua ylipäätään tulemaan tietoiseksi omista haasteistani. Itsemyötätunto jeesas mua kohtaamaan pelkoni tietäen, etten muserru niiden alle. Voi olla noloa tunnustaa pelkonsa, mutta onneksi itsemyötätunto on mulle kuin paras frendi, joka on aina mukana. Se on asenne, jonka syliin mahtuu pelot ja epäilyt ja innostus ja usko – kaikki samaan aikaan.

Pelot on helpompi kohdata myös sen takia, että voi luottaa itsemyötätunto-ystävään (asenteeseen), joka ei jatka kritisoimista siitä, että pelot ylipäätään ovat olemassa. Tällä ystävällä on lempeyttä ja vahvuutta toimia peloista huolimatta, päästää niistä irti ja vetää tarvittavat rajat. Rajoilla tarkoitan tässä sitä, että valitsee tietoisesti ajatukset ja sisäisen äänensävyn, jotka tukevat olotilaa, missä paras potentiaali voi päästä esiin. Tätä todella tarvitsin projektissa. 

Itsemyötätunto oli tarpeen myös projektin hahmottelussa, aikatauluttamisessa, luomistyössä, jne. Se ei siis tarkoittanut, että päästän itseni vähällä ja jatkan asian lykkäämistä. Itsemyötätunto oli vahva selkäranka, joka auttoi mua katsomaan projektia silmästä silmään, kohtaamaan sen todellisuudessa ja olemaan sinnikäs sen toteuttamisessa.

Itsemyötätunto pähkinänkuoressa

Itsemyötätunto jeesaa tavoitteiden saavuttamisessa:

1. huomaamaan ja tulemaan tietoiseksi hankaluudesta tarkoituksenmukaisella tavalla
2. ottamaan sallivasti vastaan kokemuksen ja tunnetilat
3. valitsemaan kriittisen suhtautumisen sijaan itsemyötätunnon – tyypillisesti tämä on ainakin lähellä sitä, miten paras ystävä suhtautuisi asiaan
4. tiedostamaan mitä tarvitsee tilanteessa ja toimimaan sen mukaan

Muista, että kyse on taidosta, jota voi vahvistaa erilaisin harjoituksin ja meditaatioin. Näistä kenties lisää jatkossa.

Pieni vähättelevä hymy kasvoillaan mies lähtee mukaan itsemyötätunto-harjoitukseen. Siihen kuuluu osio, jossa annetaan itselle lempeä halaus. Aluksi hän naurahtaa ja lähtee mukaan teatraalisin elkein. Olen huomaavinani miehen kasvoilla helpotuksen aaltoja. Vaikka hän ei välttämättä haluaisi asiaa myöntää, ehkä hän on kaivannut ja tarvinnut tätä kosketusta jo pitkään. Ehkä tämä kosketus vie miehen pidemmälle urallaan kuin hän osaisi unelmoidakaan…

Puristamalla pääset pitkälle, lempeydellä loppuun asti.

Aleksi <3