Kaupallinen yhteistyö | VR. Kirjoittaja | Minska. Kuvat | VR
Työmatkustamisesta puhuttaessa voidaan puhua kahdesta eri tyyppisestä matkustamisesta: 1) pendelöinnistä, joka on useimmiten henkilön itsensä maksamaa ja säännöllistä liikkumista kodin ja työpaikan välillä ja 2) liikematkustuksesta, joka tapahtuu työajalla ja on useimmiten työnantajan maksamaa. Molemmissa yleensä nopeus, vaivattomuus ja hinta ratkaisee. Mitä tulee päivittäisiin työmatkoihin, työntekijä ei halua tuhlata kulkemiseen ylimääräistä aikaa vaan työmatkat halutaan taittaa mahdollisimman näppärästi. Liikematkustuksessa taas työnantaja haluaa maksaa tehokkuudesta eli matkan kesto ratkaisee.
Pendelöinnillä on etunsa
Pendelöinti eli päivittäinen kulkeminen kodin ja työpaikan välillä on osa monen ihmisen arkea. Siinä missä joillekin pidemmän työmatkan taittaminen junalla päivittäin ei tulisi kuuloonkaan, se voi monille olla tärkeä osa jaksamista ja hyvinvointia. Mikäli töitä pystyy tekemään myös etänä, on työpäivä mahdollista aloittaa junassa jo matkalla työpaikalle ja junamatkalla hoidetut tehtävät voi merkitä osaksi päivän työtunteja. Junalla pendelöidessä ehtii hyvin hoitamaan useamman sähköpostin tai valmistelemaan tulevia työtehtäviä. Työmatkan voi myös ottaa rentouttavana omana aikana, jolloin on mahdollista uppoutua äänikirjoihin, päivän lehteen, neulomiseen, lempiartistinsa uuteen levyyn tai vaikka nukkumiseen, jos unenlahjoista ei ole pulaa. Parhaimmillaan työmatkalla ehtii hoitaa molemmat: aamulla työtehtäviä ja iltapäivällä töiden jälkeen rentoutumista ja palautumista. Pendelöinti voikin parhaassa tapauksessa lisätä työn tehokkuutta ja edistää vapaa-ajan laadukkuutta niin, että nämä seikat ruokkivat ja edistävät toinen toisiaan. Työnantajan näkökulmasta pendelöinti voi olla myös työturvallisuusasia ja työhyvinvointiin panostamista, kun työntekijä ei esimerkiksi aja pitkää matkaa väsyneenä.
Päästöjä nipistettävä kaikkialla
Kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt muodostavat noin viidenneksen Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. LIPASTO-laskentajärjestelmän mukaan tieliikenteen päästöistä noin 55 % syntyy henkilöautoliikenteestä. Päästövähennyksiin pyritään nyt kaikilla sektoreilla ja myös liikenteen piirissä pohditaan systeemitason muutoksia. Moni meistä varmasti pohdiskelee päästöjen pienentämistä myös henkilökohtaisella tasolla. Voisiko yksityisautoilusta siirtyä kimppakyyteihin? Voisiko oman työmatkan kulkea joskus oman auton sijaan julkisilla kulkuneuvoilla? Olisiko liikematkustuksen suhteen mahdollista suosia vähäpäästöisiä vaihtoehtoja? Nähtäväksi jää, vaihtuvatko esimerkiksi työpaikkojen työsuhdeautoedut tulevaisuudessa ilmaisiin julkisen liikenteen kausikortteihin tai työsuhdejunalippuihin...
Ilmastoystävällisempää liikematkailua
Moneen työhön sisältyy bisnesmatkustamista. Kuka päättää, miten liikematkat kuljetaan ja millä perusteilla? Koska ilmastonmuutos ja päästövähennykset koskevat jokaista yhteiskunnan sektoria, on ympäristönäkökulmia pohdittava kaikissa yrityksissä. Kenen velvollisuus työpaikalla sitten on edistää ympäristöystävällistä liikematkailua? Onko se johdon velvollisuus? Voisi ajatella, että velvollisuus – tai ainakin mahdollisuus vaikuttaa – on meillä kaikilla. Voi olla, että johdossa näitä asioita ei ole pohdittu. Voi olla, että työpaikan matkustusohjeisiin on jopa kirjattu, että matkat tehdään aina nopeimmalla tai halvimmalla mahdollisella tavalla – tai sitten asiat tehdään niin kuin ne on aina tehty ihan vain vanhasta tottumuksesta. Saatetaan ajatella, että lentäminen on automaattisesti nopein tapa matkustaa, mutta kun huomioon ottaa lentokentälle varattavan ajan turvatarkastuksineen, ei lentäminen aina kotimaan sisällä olekaan niin nopeaa. Lyhyemmillä matkoilla juna päihittää lentämisen paitsi matkustusmukavuudessa niin usein myös nopeudessa.
"On myös jokaisen vastuulla auttaa omaa työpaikkaansa ottamaan askeleita ympäristöystävällisyyden suuntaan."
Jokainen voi yrittää vaikuttaa, myös työpaikalla
Monella yrityksellä on kunnianhimoiset ilmastotavoitteet ja tavoitteiden saavuttaminen vaatii tottakai myös paljon käytännön tekoja. Yksi osa-alue, jolla muutoksia on tehtävä, on liikematkailu. Tästä näkökulmasta ajateltuna pelkkä nopeus tai edullisuus ei enää voikaan olla ainoita kriteereitä matkustustavan valinnassa. Yksikään työpaikka ei voi olla ilmastonmuutoskeskustelun ja päästövähennysvaatimusten ulkopuolella, sillä asia koskettaa kaikkia yhteiskunnan tasoja. Siksi on myös jokaisen vastuulla auttaa omaa työpaikkaansa ottamaan askeleita ympäristöystävällisyyden suuntaan. Ympäristöystävällisyys työpaikalla voi koskea yhtä lailla liikematkailua, biojätteiden lajittelua kuin energian säästämistä. Liikematkat voi olla yksi helppo ja konkreettinen asia, mihin tarttua. Mitä, jos seuraavalla kerralla, kun sinulle on tulossa lentämistä vaativa kotimaan työmatka, ehdotatkin esimiehellesi, että voisit kokeilla matkustamista junalla?
Maata pitkin matkustaminen pienentää yrityksen hiilijalanjälkeä
Ympäristö- ja ilmastoystävällisyydestä on tulossa niin iso valtti työmarkkinoilla ja yritysmaailmassa, että sen huomioiminen kaikilla yrityksen toiminnan tasoilla on välttämätöntä. Työntekijöistä varmasti yhä kasvava joukko arvostaa työnantajaa, joka toimii ympäristövastuullisesti ja niin tekevät myös yhteistyökumppanit ja kuluttajat. Muutoksiin vastaaminen ja sopeutuminen kannattaakin aloittaa saman tien sieltä, missä se on mahdollista. Yksilönä, työntekijänä ja oman työpaikan edustajana voi kuka vain pyrkiä olemaan juuri se inspiroiva esimerkki ja suunnannäyttäjä ympäristöystävällisten valintojen saralla. Suosimalla junaa työmatkustamisessa voi yritys vaikuttaa huomattavasti omaan hiilijalanjälkeensä. Mitä, jos sinun yrityksesi voisi ylpeänä julistaa, että kaikki kotimaan liikematkat tehdään maata pitkin?
"Työntekijöistä varmasti yhä kasvava joukko arvostaa työnantajaa, joka toimii ympäristövastuullisesti ja niin tekevät myös yhteistyökumppanit ja kuluttajat."
Liikematkustaminen junalla toisi valtavat säästöt päästöissä
Kuten artikkelissa Haluatko matkasi sadalla pihvillä vai riittäisikö puolikas? laskimme, tuottaa menopaluumatka Helsinki-Oulu-välillä lentäen noin kolmesataakertaiset päästöt verrattuna siihen, että väli kuljettaisiin junalla. Oulun ja Helsingin väli on hyvin yleinen lentämällä tehtävä päivämatka. Vuonna 2018 väli lennettiin yli miljoona kertaa, mistä arviolta hieman yli puolet oli työmatkalentoja. Tehdäänpä pieni yltiöoptimistinen skenaario! Mikäli liikematkustajat kulkisivat välin lentäen ainoastaan toiseen suuntaan ja kulkisivat joka kerta yhdensuuntaisen matkan junalla, syntyisi säästöjä hiilidioksidipäästöjen määrässä mitattuna 33 tuhatta tonnia eli 33 000 000 kg. Tuo määrä vastaa 3300 suomalaisen keskimääräisiä vuosittaisia päästöjä.
Kun verrataan lyhyempää matkaa, vaikkapa Jyväskylä-Tampere-väliä (matkan pituus 149 km), syntyy yhdellä edestakaisella matkalla 39 hiilidioksidikilon säästöt päästöissä, mikäli matka kuljetaan tavallisen polttomoottorihenkilöauton sijasta junalla. Vuositasolla junalla taitetut työmatkat säästävät hiilidioksidia kyseisellä reitillä yli 8000 kiloa verrattuna keskimääräiseen henkilöautoon, jos työmatka kuljetaan viitenä päivänä viikossa. Riihimäki-Helsinki (ajomatka 70 kilometriä) välillä päästöjä syntyisi vuositasolla noin 4000 hiilidioksidikilon verran, jos henkilöauton vaihtaisi päivittäisillä työmatkoilla junaan.
Kuten muissakaan ilmastoteoissa, ei muutoksia tarvitse toteuttaa yhdessä yössä lopullisesti ja täydellisesti. Jo pienetkin ilmastoystävällisemmät valinnat auttavat ja niiden myötä voi syntyä uudenlaisia tapoja, ajatuksia, keskustelua, ohjeistuksia, työmatkakulttuuria ja lopulta, parhaimmillaan, pysyviä käytäntöjä.
