Rosa Nenonen: Onnellisuuden harha

Rosa Nenonen | Minska Vieraskynä

Onnellisuudesta on tullut nykyajan tavoitelluin päämäärä, mutta onnellisuutta tavoittelemalla ei välttämättä saavuteta onnellisuutta – päinvastoin!

Kirjoittaja | Rosa Nenonen


Meillä on valtavasti tutkittua tietoa siitä, mikä tekee elämästä hyvää ja onnellista, mutta siitä huolimatta olemme ajautuneet entistä kauemmaksi tasapainosta ja hyvinvoinnista. Media on pullollaaan otsikoita onnellisuudesta: ”Onnellisten ihmisten salaisuus” tai ”Viisi askelta onnellisempaan elämään”. Yksi syy siihen, miksi onnellisuus nousi otsikoihin juuri 2000-luvun alussa, on positiivisen psykologian tutkimus aiheesta.

Positiivinen psykologia on psykologian osa-alue, joka keskittyy hyvinvointiin, onnellisuuteen, vahvuuksiin ja voimavaroihin sekä näiden edistämiseen. Positiivista psykologiaa pidetään usein virheellisesti ”onnellisuuspsykologiana”. Termi positiivinen psykologia on kieltämättä harhaanjohtava, aivan kuin meidän tulisi olla koko ajan positiivisia ja iloisia, vaikka usein juuri paine olla onnellisia tekee meistä onnettomia. Ulos lähtiessä liimataan hymy kasvoille ja sosiaalisessa mediassa kerrotaan, kuinka kiitollisia ja onnellisia ollaan, vaikka todellisuus on jotain aivan muuta.

”Yhdestä asiasta tutkijat vaikuttavat kuitenkin olevan samaa mieltä: mitä pakonomaisemmin ihminen pyrkii olemaan onnellinen, sitä onnettomampi hän on.”

Myös tutkijat kiistelevät siitä, mikä ihmisestä tekee onnellisen. Aukotonta vastausta ei ole löytynyt. Yhdestä asiasta tutkijat vaikuttavat kuitenkin olevan samaa mieltä: mitä pakonomaisemmin ihminen pyrkii olemaan onnellinen, sitä onnettomampi hän on.

Siksi haluan nostaa esiin tyypillisimpiä harhaluuloja onnellisuudesta. Nämä virheelliset ja sitkeästi yllä pysyvät kuvitelmat onnellisuudesta estävät meitä elämästä hyvää ja merkityksellistä elämää.

Harha 1: hyvään elämään ei kuulu vaikeat tunteet

Onnellisuushehkutus on saanut ihmiset kuvittelemaan, että vaikeat tunteet eivät kuulu hyvään elämään, vaikka usein juuri haluttomuus kohdata vaikeita tunteita, tilanteita tai asioita johtaa merkityksettömään elämään. Elämä on ihan kivaa, joo, mutta syvyys puuttuu.

Emme voi oppia ja kehittyä tai mennä elämässä eteenpäin, jos teemme vain sitä, mikä tuntuu tutulta ja turvalliselta. Emme voi kokea syvää, rakastavaa ihmissuhdetta, jos emme ole valmiita keskustelemaan vaikeista asioista. Emme voi toteuttaa itseämme ja elää oman näköistä elämää, jos emme ole valmiita ottamaan riskiä, että joku toinen pettyy valintoihimme.

”Hyvään elämään kuuluu niin positiiviset kuin negatiivisetkin tunteet, itseasiassa tunteita ei tulisi edes jaotella positiivisiin ja negatiivisiin, sillä ne kummatkin ovat hyödyllisiä meille!”

On hyvä muistaa, että hyvä elämä ei ole helppoa elämää. Merkitykselliset asiat vaativat usein, ellei aina, vaivannäköä. Minulla on yksivuotias poika, joka on tuonut elämääni valtavasti iloa, rakkautta, syvyyttä ja onnea, mutta samalla elämästäni on joiltain osin tullut raskaampaa: yöt ovat katkonaisia ja koen olevani väsynyt, minulla ei ole enää yhtä paljon aikaa puolisolleni ja ystävilleni enkä voi lähteä hetken mielijohteesta elokuviin (en ole käynyt elokuvissa yli vuoteen). Siitä huolimatta poikani on tehnyt elämästäni paljon parempaa.

Sama pätee työhön. Olen valinnut tietoisesti epävarman ja vaikean reitin, mutta siitä huolimatta tekisin saman valinnan uudestaan, kunhan saan tehdä työtä, joka tuntuu merkitykselliseltä.

Elämä, jossa ei ole vaikeita tunteita, ei ole tavoittelemisen arvoista elämää. Hyvään elämään kuuluu niin positiiviset kuin negatiivisetkin tunteet, itseasiassa tunteita ei tulisi edes jaotella positiivisiin ja negatiivisiin, sillä ne kummatkin ovat hyödyllisiä meille!

Onnellinen nainen luonnossa | Minska Vieraskynä

Harha 2: onnellisuus antaa odottaa

Stanfordin yliopiston professori ja onnellisuustutkija Emma Seppälä sanoo, että meillä on tapana uskoa illuusioon, jonka mukaan menestys, raha, status tai mitä tahansa jahtaammekin, antaa meille pysyvää tyydytystä. Kerromme itsellemme, että uusi työ, ylennys, muutto ulkomaille tai kumppanin löytäminen on se puuttuva palanen.

Mieti hetki: oletko joskus saavuttanut jotain, mikä on tehnyt sinusta pysyvästi onnellisen?

Sitä minäkin. Edes suurin rakkaustarina ei pidä meitä yksinään onnellisena, vaikka ihmissuhteet ovatkin tärkeä, ellei tärkein, hyvinvointiimme vaikuttava tekijä.

”Ohimenevän onnentunteen jälkeen saatamme kokea jopa haikeutta ja tyhjyyttä, kun olemme viimeinkin saavuttaneet unelman, jonka eteen olemme tehneet valtavasti töitä.”

Olemme surkeita arvioimaan, mikä tekee tai ei tee meitä onnelliseksi. Päämäärän saavuttaminen ei tee meistä koskaan niin onnellista kuin olimme kuvitelleet. Ohimenevän onnentunteen jälkeen saatamme kokea jopa haikeutta ja tyhjyyttä, kun olemme viimeinkin saavuttaneet unelman, jonka eteen olemme tehneet valtavasti töitä. 

Totumme lopulta kaikkeen, jopa niihin ruusuisimpiin unelmiin. Kyse on hedonisesta adaptaatiosta. Tämä on mieletön mekanismi, kun elämä koettelee, mutta ei niinkään positiivisten asioiden kohdalla. Avioeron tai irtisanomisen jälkeen onnellisuus kyllä laskee, mutta pian olemme samalla onnellisuuden tasolla kuin ennen ikävää tapahtumaa. Sama pätee positiivisten asioiden kohdalla: onnellisuus kyllä nousee, mutta noin vuoden päästä tapahtumasta olemme samalla onnellisuuden tasolla kuin aikaisemmin.

Älä ymmärrä minua väärin: tavoitteet ja päämäärät ovat tärkeitä hyvinvoinnin kannalta, mutta sinun ei kannata kuvitella, että litteämpi vatsa tai pulleampi pankkitili tekisi sinusta lopulta sen onnellisempaan. Ulkoiset asiat vaikuttavat toki onnellisuuteen, mutta eivät läheskään niin paljon kuin kuvitellaan.

Harha 3: vain minä merkitsen

Hyvinvoinnin ja onnellisuuden kannalta on tärkeää tutustua itseensä ja siihen, mikä on itselle tärkeää ja merkityksellistä, eikä vain mennä muiden mukana. Self-help gurut ovat jo pitkään kertoneet meille, miten tärkeää on pysähtyä kuulostelemaan omia tunnelmia ja tarpeita.

Välillä tuntuu, että tärkeä viesti itsestä huolehtimisesta on kääntynyt päälaelleen. Miten nurinkurista se onkaan: alamme voimaan huonosti, jos keskitymme vain itseemme ja omaan onnellisuuteemme. Meidän ei missään nimessä tule unohtaa itseämme ja omia tarpeitamme, mutta ei myöskään maailmaa, joka aukeaa oman napamme ulkopuolella. Välillä olisikin hyvä siirtää katse itsestä siihen, mitä maailma tarvitsee sinulta. Tutkimukset osoittavat, että paras tapa nostaa omaa hyvinvointia, on auttaa muita.

“Vain he ovat onnellisia, joiden mieli on kiinnittynyt johonkin muuhun kuin heidän omaan onneensa: muiden onneen, ihmiskunnan kehittymiseen, jopa johonkin taiteeseen tai tavoitteeseen, joita he eivät seuraa keinona tai välineenä, vaan niiden itsensä takia. Täten tavoittelemalla jotain muuta he löytävät onnen sivutuotteena.”

– John Stuart Mill

Mitä enemmän onnea jahtaa, sitä kauemmaksi se lipuu. Onnen tavoittelun sijaan meidän tulisi kenties keskittyä merkitykselliseen elämään: miten voin toteuttaa itseäni ja antaa samalla oman panokseni maailmalle. Ehkä huomaat joku päivä olevasi onnellinen, kun lakkaat tavoittelemasta onnea ja keskityt elämään, joka on totta sinulle itsellesi.

Lue lisää Vieraskynä-kirjoituksia