Elina Tanskanen: Ovatko halusi hukassa?

Kuten kuvitella voi, seksuaalisen halun puute on yksi yleisimmistä syistä, jonka vuoksi ihmiset hakeutuvat luokseni seksuaaliterapiaan. Haluhan on välillisesti tai välittömästi läsnä melkein aina, kun puhutaan seksuaalisuudesta. 

Jos koet seksuaalisen halun puutetta, haluan todeta ihan ensimmäiseksi, että et todellakaan ole ainoa. Väestötasolla on nähtävissä, että naiset kokevat miehiä enemmän seksuaalisen halun puutetta ja että se on hyvin yleistä – siitä, miksi näin on, voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Työkokemukseni perusteella alleviivaan kuitenkin sitä, ettei seksuaalisen halun puute todellakaan katso sukupuolta. 

Seksuaalisen halun puutteeseen ei ole vielä löytynyt lääkettä, vaikka sitä ollaan vaihtelevalla menestyksellä yritetty kehittää. Sen sijaan esimerkiksi pariterapialla ja tietoisen läsnäolon säännöllisellä harjoittelulla ollaan saatu hyviä tuloksia. 

On kuitenkin sairauksia ja lääkityksiä, jotka voivat aiheuttaa seksuaalisen halun puutetta. Niinpä suosittelen halun puutteen syiden alkuvaiheen selvittelyssä kääntymään lääkärin puoleen, jotta voidaan sulkea pois mahdolliset terveydelliset tekijät tai aloittaa niiden hoito.

Seksuaalinen halu ja haluttomuus – puhuttaisiinko kaasusta ja jarruista?

Seksologit puhuvat seksuaalisista reaktiosarjamalleista, joita on sitten 1960-luvun hahmoteltu useitakin. Ne yrittävät vastata muun muassa siihen kysymykseen, mikä sytyttää halun. Itse sovellan mieluiten kaksoiskontrollimallia (dual control model), jonka ovat kehittäneet yhdysvaltalaisessa Kinsey Institutessa työskennelleet tutkijat Erick Janssen ja John Bankroft. 

Vastaanottotyössäni tosin puhun kaksoiskontrollimallin sijaan arkisesti kaasusta ja jarruista. Noiden kolmen tekijän ansiosta kun on helpompi tarkastella asiakkaan kanssa, mitkä kaikki tekijät vaikuttavatkaan hänen seksuaaliseen haluunsa. 

Pidän nimittäin tiukasti kiinni siitä, että olemme kaikki yksilöitä. Oli tilanne mikä tahansa, en usko, että siihen löytyy parempaa asiantuntijaa kuin ihminen itse – pidän itseäni terapeuttina ennen kaikkea kätilönä, joka auttaa ihmistä lisäämään itseymmärrystä, tunnistamaan eteenpäin vieviä näkökulmia ja etsimään itselleen sopivia ratkaisuja. 

Moni saa helpoiten kiinni siitä, mitä kaasulla tarkoitetaan. Ne ovat niitä tekijöitä, jotka herättävät seksuaalisen halun. Vaikka olisikin jotakuinkin kärryillä sen suhteen, mikä itseä kutsuu ja kutkuttaa, väitän, että oman kaasun tutkimisen äärelle kannattaa aika ajoin pysähtyä – siinä missä ihmisen mieltymykset muuttuvat (ja toki myös pysyvät samoina) elämän eri osa-alueilla, on ihan oleellista kysyä itseltään, tykkääkö samoista asioista kuin viisi tai kymmenen vuotta sitten.

On hyvin ymmärrettävää, että seksuaaliseen haluun liittyviä ongelmia lähdetään ratkomaan siten, että mietitään, millä saisi painettua kaasun pohjaan. Tämän vuoksi ihmiset pohtivat niin itsekseen kuin kumppaninsa kanssa, mikä heitä kiinnostaa tai kiihottaa. Nuo pohdinnat voivat olla todella tärkeitä ja antoisia, mutten ihmettele yhtään, jos niiden tiimoilta ei kuitenkaan niin sanotusti päästä eteenpäin. Se nimittäin johtuu tavallisesti siitä, että jompikumpi jarruista – tai molemmat – on päällä. 

Kutsun jalkajarruksi olosuhdetekijöitä, jotka tavalla tai toisella hidastavat tai häiritsevät seksuaalista halua. Yleensä jalkajarrutekijän tunnistaa siitä, että jonkun tekijän vuoksi ei tee juuri nyt mieli seksiä, mutta on sellainen fiilis, että myöhemmin (oli se sitten kaksi tuntia, päivää, viikkoa, kuukautta – tai jopa vuotta) voisi kyllä käydä. Olemme hyvin erilaisia esimerkiksi jo siinä, mikä kaikki meitä häiritsee – toisen huomion vie pieni flunssa, alakerran remontin äänet tai tietoisuus siitä, että tunnin kuluttua pitäisi olla jossain ja toista taas ei juurikaan haittaa.

Käsijarru kuvastaa puolestaan sisäisiä tekijöitä. Kun käsijarru on päällä, voi – hyvin järjenvastaisesti – tuntua siltä, että seksin haluaminen on ihan mahdotonta. Monesti käsijarrutekijät liittyvät tavalla tai toisella siihen, miten ihminen suhtautuu itseensä, kehoonsa, kumppaniinsa tai seksuaalisuuteen. Jos esimerkiksi kokee vihaavansa itseään, inhoaa kehoaan, pitää seksiä vastenmielisenä tai ei pysty luottamaan kumppaniinsa tai jopa pelkää tätä, on hyvin ymmärrettävää, että käsijarru menee päälle.

Lähden useimmiten liikkeelle siitä, että alkuun on hyvä tulla tietoiseksi kaikista niistä jarrutekijöistä, jotka tavalla tai toisella hillitsevät halua tai sammuttavat sen, koska vasta sen jälkeen voi olla antoisampaa painella kaasua. Tiedostamisen myötä voi alkaa miettiä, miten noihin jarruihin voi alkaa etsiä ratkaisuja. Ainahan ei ole mahdollista saada jarrua pois päältä juuri sillä hetkellä. Kuitenkin se, että on tietoinen, mistä sillä hetkellä johtuu se, ettei koe halua, voi olla helpottavaa verrattuna epämääräisiin itsesyytöksiin ja ahdistukseen.

Kiinnostavaa tutkittavaa tarjoavat myös poikkeukset, siis ne hetket tai kaudet, jolloin seksuaalisen halun puutetta kokeva kokeekin halua. Tyypillinen esimerkki on loma, mikä ei sinänsä hämmästytä – riittävän hyvällä lomalla kun on usein niin, että monet arkiset jalkajarrutekijät loistavat poissaolollaan, kun ei olla kotona tai joudu tekemään töitä. Niin ikään lomalla saatetaan tehdä enemmän yhdessä kivoja juttuja ja yleinen rennompi fiilis ruokkii myös omaa hyvää oloa, mikä voi vaikuttaa käsijarrutekijöihin. 

Kaasuaan ja jarrujaan tutkiakseen ei todellakaan ole välttämätöntä tulla seksuaaliterapeutin pakeille. Jos haluat, voit vaikka heti ottaa kynän ja paperia ja tehdä kaksi saraketta, joissa lukee kaasu ja jarrut ja kirjoitella ylös mistä ikinä tuletkaan tietoiseksi. Äläkä ihmettele, jos teet isoja oivalluksia – jo halu tutkia omaa seksuaalista haluaan sekä avoimuus ja rehellisyys itselle voivat kantaa pitkälle.