Kaikki stressi sataa samaan kaukaloon 

Ymmärrämme, että treeneistä ja kuormittavista elämänvaiheista täytyy palautua, jotta jaksaa. Mutta kuinka on innostuksen, rakastumisen ja positiivisen pöhinän laita? 

Niilläkin on fysiologinen vasteensa, joka on – ihme kyllä – monin tavoin samanlainen kuin stressaaviksi kokemillamme asioilla. Energiaa lisäävät hormonit, kuten adrenaliini ja dopamiini jylläävät kehossa, sympaattinen hermosto on aktiivisena. Vaikka kokemuksellisesti olotila voi olla ihana, se saattaa kehon näkökulmasta olla pidempään jatkuessaan varsin kuormittava. Ennen pitkää olo saattaa olla läkähtynyt ja väsyksissä. Tässä vaiheessa voi tulla ihmetys: miten tämä tältä tuntuu, kun teen vain kaikkea kivaa? 

Positiivisesta stressistä puhutaan usein miellyttäviä, kohottavia tunteita aikaansaavana eteenpäin menemisen voimana. Positiivisen stressin suojaavat vaikutukset tulevat peliin esimerkiksi luottamus- ja läheisyyshormoni oksitosiinin ja hyvän mielen hermovälittäjäaineen, serotoniinin, myötä. Positiivinen stressi onkin monin tavoin meitä vahvistavaa ja suojaavaa. Sekin voi silti liiallisena kääntyä haitalliseksi. 

Kun uni alkaa häiriintyä tai päiväväsymyksestä tulee arkea, positiivinen stressi kääntyy negatiiviseksi stressiksi. Silloinkin, vaikka vibat olisivat hyvät ja tekemisen meininki hyväntuulinen ja innostunut. 

Elimistö ei sopeudu alipalautumiseen, vaikka saatamme kuvitella niin. Eräs uupumuksen rotkoon pudonnut nainen totesi näin, “Ajattelin että lepään sitten, kun se minulle sopii. Minähän olin itse ohjaimissa! Ei ollut mitään käsitystä, että keho ja mieli voisivat tehdä täysstopin.” On vaikeaa tunnistaa vaaran merkit, kun kalenteri pullistelee kiinnostavia asioita. 

Hermosto ei erottele stressin lähteitä: sekä positiivinen että negatiivinen kuormitus stressaavat samaa systeemiä. Tämän takia myös innostavilla ja keho-mieltä voimakkaasti virittävillä asioilla voi uuvuttaa itsensä. 

Kehon ja mielen palautuminen voivat olla kaksi eri asiaa 

Mielen tasolla palautuminen tarkoittaa kokemusta vaatimusten hellittämisestä: meillä on tunne elpymisestä ja rentoutumisesta. Usein tähän liittyy myös fysiologisten palautumisreaktioiden käynnistyminen, mutta ei läheskään aina. On mahdollista juoda perjantaina pullo skumppaa, kokea elpymisen tunteita ja samalla stressata kehoaan huonoilla yöunilla. 

Monesti käytämme myös urheilua mielen palautumisen keinona. Hyvä fyysinen kunto toki parantaa kehon palautumista, mutta myös treeni voi kääntyä stressoriksi jos arjen kokonaiskuorma on liian suuri.

Moni ruuhkavuosia elävä rikkoo palautumistaan treenaamalla aina täysillä, kun siihen aukeaa sopiva rako. Tämä muodostuu ongelmaksi, jos tahti jatkuu viikko toisensa perään, eikä ihminen ehdi kiireen vuoksi nukkua tarpeeksi. 

Viisaus olisi sitä, että ymmärtäisi etuoikeuden kovaan treeniin syntyvän hyvällä palautumisella. Näin on urheilijoilla, joiden kokonaiskuormitus on usein jopa pienempi kuin ruuhkavuotisella kuntoliikkujalla. 

Kehon palautuminen on biologisten tapahtumien kokonaisuus. Silloin esimerkiksi verenpaine laskee, lihakset rentoutuvat, elimistö korjaa vaurioita ja aivoja putsataan siellä syntyneistä aineenvaihduntajätteistä. Kehon palautumista voidaan mitata esimerkiksi sykevälivaihtelun avulla.

Kehon palautumisesta noin 95 prosenttia tapahtuu unen aikana. Tämän vuoksi laadukas uni on kehon palautumisen tärkein turva. Uneen puolestaan vaikuttaa hyvin moni asia, aina ravinnosta ihmissuhteisiin. 

Tärkein muistisääntö on kuitenkin tämä: palautuminen tapahtuu harvoin vahingossa. Sitä täytyy ajatella ja suojella. 

Tunnistatko sinä, millaisia mielen palautumisen keinoja sinulla on? Missä sinä rentoudut ja mikä sinulle tuottaa iloa? 

Entä onko sinulla tapoja, jotka turvaavat myös kehon palautumisen niin unen aikana kuin myös valveilla ollessa? 

Jos haluat oppia lisää palautumisesta, lue Kaisa Jaakkolan uusimmat kirjat: Palaudu & vahvistu (Tammi 2018) sekä Palaudu & vahvistu -tehtäväkirja (Tammi 2020).