Työuupumuksen oireet

Pienetkin asiat itkettävät. Kesken työpäivänkin saattaa alkaa itkettää. Vapaa-ajalla ei kiinnosta puuhastella niiden harrastusten parissa, jotka yleensä ovat innostaneet kaikista eniten. En jaksa innostua ruoanlaitosta. Kameraan ei tee mieli tarttuakaan. Ei vain huvita. Ei jaksaisi tavata kavereitakaan, vaikka tietäisi sen piristävän. Sohvalla lojuminen tuntuu ainoalta asialta, johon kykenen. Eikä sohvalla kulu pelkät arki-illat, vaan viikonloputkin. Väkisin saan vielä hoidettua pakollisia hoidettavia asioita. Tätäkö tämän työelämän kuuluu olla? Että vapaa-ajalla ei riitä virtaa enää mihinkään? Että iltaisin ja viikonloppuisin vain ahdistaa, kun tietää huomisen tai tulevan viikon työtaakan. Entä kun viikon lomakaan ei tunnu palauttavan?

Kirjoittaja | Saara Atula


Miten tähän on päädytty? Aloittaessani työssä sanoin rakastavani työtäni. Lähdin joka päivä intoa puhkuen työpaikalle. Halusin olla hyvä, ja vielä parempi työssäni. Miksen siis enää pidäkään työstäni, vaikka työnkuva on sama? Ajatus työstä ahdistaa ja kuvittelen, miltä tuntuisi irtisanoutua? Alan huomata vain virheitäni ja ajattelen muiden olevan paljon parempia. Huomaan välillä jopa joutuvani etsimään merkitystä työlleni, vaikka olin aina kokenut työni hyvin merkitykselliseksi.

Olenko työuupunut, eli onko tämä burnout, vai onko tämä vielä normaalia stressiä?

Työuupumus ei ole sairaus, vaan oireyhtymä, johon pitkään jatkunut työpaine ja siitä johtuva työstressi voi johtaa. Työuupumus voi toisaalta pitkittyessään altistaa sairauksille, kuten mielenterveysongelmille, päihde- ja unihäiriöihin. Työuupumus ei synny päivässä eikä viikossa. Työuupumus on ohimenevää stressiä pidempiaikainen yleisen väsymyksen tila, johon liittyy samalla kyynistyminen työtään kohtaan. Edellä luetelluista merkeistä voi tunnistaa työuupumuksen. Kun vapaa-ajalla ei riitä enää mielenkiintoa yleensä kiinnostaviin ja innostaviin asioihin, niin kaikki ei ole niin kuin pitäisi. On normaalia, että välillä väsyttää töiden jälkeen tai että töissä on ajoittain suurempi työkuorma, mutta mikäli väsymys ja kiinnostuksen puute jatkuu viikkoja tai kuukausia, niin siitä harvemmin pääsee yli muuten kuin työoloja muuttamalla.

Työuupumukselle altistaa erityisesti työntekijän itsensä korkealle asettamat tavoitteet ja halu onnistua silloin kun työtehtäville on asetettu tiukat aikapaineet. Mikäli työnantaja ei reagoi työolosuhteita muuttamalla tai aikataulua keventämällä ajaa se pidemmän ajan kuluessa helposti työuupumukseen. Myös koettu epäreilu kohtelu työpaikalla, työantajan joustamattomuus ja työaikojen jatkuva venyminen ovat isoja altistavia tekijöitä. Usein työuupumuksesta kärsii nimenomaan työuran alussa oleva, jonka päälle helposti kasataan kaikkea mahdollista mitä muut eivät ehdit, häneltä oletetaan jopa muita enemmän joustavuutta, ja hän on ehkä vielä itse asettanut kovat tavoitteet työelämään siirtymiseen liittyen ja oman paikkansa työyhteisössä saavuttamiseen. Hänelle kertyy helposti ylitöitä halutessaan suoriutua työtehtävistä esimerkillisesti näyttääkseen muille ansaitsevansa paikkansa.

Jos tunnistat itsesi henkilökohtaisesta kokemuksestani, niin jälkiviisaana voin neuvoa, että tilanteeseen on saatava muutos tai apua. Ensimmäinen askel on puhua työnantajan kanssa. Mikäli työoloissa ei tapahdu muutosta, niin on keskusteltava lääkärin kanssa. Usein tarvitaan selkeä loma töistä työuupumuksesta toipumiseen.

Jälkikäteen vasta ymmärsin myöntää itseni kärsineen kovasta työuupumuksesta. En vain silloisessa työpaikassa, työuran alkuvaiheilla kehdannut sitä myöntää. Enhän minä nyt voi työuupumuksesta kärsiä heti työuran alussa! Sisukkuuteni ei antanut periksi. Jatkoin sinnikkäästi töissä. Kerran olin päivän poissa sairastumisen vuoksi. Työpaikan isoin ongelma oli jatkuva, erittäin tiukka aikaraja asioiden hoitamiselle. Vasta työpaikan vaihtaminen lopulta auttoi ymmärtämään, että työn ei tarvitse viedä mehuja koko muulta elämältä. On mahdollista hoitaa työnsä hyvin ja tuntea itsensä vielä vapaa-ajalla töiden jälkeen pirteäksi. On mahdollista, että viikonlopun jälkeen palaa oikein mielellään töihin.

Työuupumusta ei tarvitse hävetä. Liian moni peittelee stressiään ja häpeää kertoa olevansa uupunut. Tilanteeseen haetaan apua vasta aivan liian myöhään. Työuupumuksen oireita lievästikin kokiessa, tai tilanteessa, jossa pohdit, onko tämä työuupumusta, olisi pystyttävä nostamaan asia esille työnantajan kanssa. Yrittäjänä, omana työnantajanaan on vakavasti mietittävä työtapojen muuttamista.