Maailma tarvitsee lisää avointa keskustelua

Maailma tarvitsee lisää avointa keskustelua

Viime viikkoina on sosiaalisessa mediassa haastettu voimakkaasti hyvinvointialan vaikuttajia ja yrityksiä ottamaan kantaa muutamaan hyvin ajankohtaiseen terveyteen, ihmisoikeuksiin ja lapsiimme liittyvään asiaan. On ihmetelty sitä hiljaisuutta, miksi niin moni jättää mielipiteensä kertomatta, varsinkin kun maailmantilanne tuntuu vain kiihtyvän. Ymmärrän tuon haastamisen. Uskallan väittää myös omien hyvinvointialan kontaktien perusteella, että moni meistä jakaa samanlaiset ajatukset maailman menosta. Meidän alan ihmisiä yhdistää monesti terveelliset ja puhtaat elämäntavat, harjaantunut keho-mieliyhteys ja näiden myötä hyvin tietoinen ja utelias elämä. 

Ymmärrän myös toisten halun olla ottamatta kantaa tilanteeseen. Moni kaltaisistani ajattelee, että keskittyminen luontoyhteyteen, valoon ja rakkauteen on paras ratkaisu tässä ajassa. Kunnia heidän ajatuksilleen ja mielipiteilleen. Itsekin ajattelen, että se, mihin keskitymme, lisääntyy niin hyvässä kuin pahassa. Mietin kuitenkin myös, että aktivisteja ja rohkeiden ajatusten kertojia tarvitaan tähän maailmaan. On aina tarvittu. Hyvä ja avoin keskustelu tarvitsee useita näkökulmia. Vaikka tuokin mielipiteitään ja ajatuksiaan julki, voi silti keskittyä hyvän levittämiseen. 

Se, että tällä hetkellä maailmantilanteeseen liittyvää keskustelua sensuroidaan todella voimakkaasti, on itselleni hälytysmerkki. Olen ollut suorastaan järkyttynyt osalle teistä tutusta Dr. Mercolan tapauksesta. Toissaviikolla tämä maailman tunnetuin vaihtoehtoisen lääketieteen harjoittaja, vuosikymmeniä miljoonien ihmisten terveyden pelastanut intohimoinen ihminen, joutui poistamaan omalta verkkosivustoltaan kaiken materiaalin. Hänestä oli tullut maansa presidentin nimeämänä yksi jahdatuista henkilöistä ja hän valitsi elämän. Kuten sanoin, olen järkyttynyt. Elämme maailmassa, jossa sananvapaus ei enää toteudu. Tätähän on edeltänyt sosiaalisten medioiden osalta jo pidempiaikainen valtava sensurointi, mutta tuo Mercolan omien sivustojen materiaalin poistaminen oli itselle se lopullinen herätys. Mitä ihmettä tässä maailmassa oikein tapahtuu? 

Olen itse saanut tässä elämässä monta lahjaa. Suurin niistä on tyttäreni. Hänen valonsa loistaa elämässäni kirkkaana tuoden siihen entistä enemmän selkeyttä ja syvyyttä. Mietin näitä maailmassa tapahtuvia asioita monesti hänen kantiltaan. Sitä, millaisessa maailmassa hän tulee elämään. Tämän hetken uhkakuva on niin hurja, etten voi enää olla hiljaa. Mietin mitä vastaan, kun hän kymmenen vuoden kuluttua kysyy: “Äiti, mitä sinä teit asian hyväksi? Olitko vain hiljaa ja pelkäsit, mitä muut sinusta ajattelevat?” Tällaista vastausta en halua hänelle antaa. 

Olen itse läpikäynyt valtavan puhdistusprosessin viimeisten vuosien aikana. Sellaisen elämänmuutoksen, josta jäljelle jäi vain vapaus. Olen sen jälkeen tehnyt useita sellaisia päätöksiä, jotka ovat herättäneet kanssaihmisissäni ihmetystä. Ja ne ovat niitä elämäni parhaimpia päätöksiä, joiden tuloksena minulla on esimerkiksi lapseni. Olen uskaltanut kuunnella sydämeni ohjausta välittämättä muista. Tavallaan itsekkäästi, mutta toisaalta silloin juurikin suurimpia rakkauden tekoja tehden kaikille osallisille. Tätä aion jatkaa edelleenkin elämässäni. Muuten loppujen lopuksi millään ei ole mitään merkitystä, jos emme voi elää omaa totuuttamme vapaasti ja avoimesti pelkäämättä muiden reaktioita.

Tämän pitkän pohjustuksen jälkeen otan kantaa kahteen ajankohtaiseen asiaan. Ensimmäisenä rokotepassit. En voi missään nimessä hyväksyä niiden käyttöönottoa. Se, että ihmiset jaettaisiin kahteen ryhmään, rokotettuihin ja rokottamattomiin, ja ryhmiä kohdeltaisiin eriarvoisesti ja toista ryhmää sorrettaisiin tarjottavien yhteiskunnallisten ja muiden palveluiden osalta, on Suomen perustuslain, ihmisoikeuksien ja Nürnbergin säännösten vastaista. Mieleen tulee pelottavia asioita historiastamme. Kaiken kruunaa tieto siitä, että rokotetut voivat kantaa ja levittää virusta. Tässä ei siis päde ajattelu laumasuojan rakentamisesta, tai heikomman suojelemisesta. 

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ohjaa minua ja sen myötä myös Minskaa eteenpäin tulevina vuosina. Me hyväksymme jokaisen ihmisen sellaisena kuin hän on. Heteron, homon, köyhän, rikkaan, rokotetun, rokottamattoman, traumoistaan selvinneen ja niiden kanssa taistelevan, aktivistin mielipiteineen ja toisen, jolle ääneen puhuminen on vaikeaa. Meille kaikki ovat tasa-arvoisia ja niin me myös ihmisiä kohtelemme. 

Toinen ajankohtainen asia liittyy lapsien rokottamiseen nyt valloilla olevaa virusta vastaan (huom! kannanotto koskee ainoastaan k-rokotteita). Tämä nyt käynnissä oleva lasten ja nuorten rokottaminen kouluissa on ollut se viimeinen tikki, joka on saanut monet puhumaan ja voittamaan leimatuksi tulemisen pelkonsa. Me aikuiset olemme kykeneväisiä päättämään itse omista asioistamme. Jokainen saa ja voi tehdä itse päätöksen, ottaako tarjotun injektion vai ei. Taas kerran: rauha ja kunnia jokaisen päätökselle. Nyt käynnissä oleva lasten ja nuorten rokottaminen ei kuitenkaan mene järkeeni. Voimme nyt puolentoista vuoden datan perusteella todeta, että nuorten riski sairastua taudin vakavaan muotoon on lähes mitätön. Tehohoitojaksoja on kaikilla alle 20-vuotiailla ollut viisi kappaletta koko maassa koko puolentoista vuoden aikana. Kuolonuhreja ei alle 20-vuotiaissa ole yhtään. Todennäköisempää olisi kuolla jääden auton alle. Miksi sitten toimimme näin täällä Suomessa? Varsinkin, kun rokotteen tarkoitus on suojata taudin vaikealta muodolta, ei sen tarttumiselta tai tartuttamiselta. Myös tapa, jolla tätä asiaa viedään tällä hetkellä kouluissa eteenpäin, on hyvin kyseenalainen. Lapsi, joka ei saa alle 18-vuotiaana mennä koulukuvaan tai värjätä hiuksiaan ilman vanhempansa suostumusta, katsotaan nyt kognitiivisesti kykeneväiseksi päättämään omasta piikistään. Kavereiden ja opettajien painostus tällaisen asian kanssa voi olla todella iso asia monelle nuorelle ja ohjata päätökseen, joka kaduttaa tulevaisuudessa. Kuka kantaa vastuun tällaisessa tilanteessa, jos jotain pahaa tapahtuu? Jos oma lapseni olisi kouluikäinen, ei hän menisi näinä päivinä kouluun. 

Haluan omalta osaltani kannustaa ihmisiä puhumaan ja elämään omaa totuuttaan. Kuten moni vaikuttaja sanoo, on paljon asioita, joista emme tiedä. Silti meillä pitää olla oikeus esittää huolemme, ajatuksemme ja mielipiteemme. Elämä kahlittuna, miettien koko ajan ympäristön reaktioita tai hakien muilta hyväksyntää, on todella raskasta. Tiedän, että moni teistä lukijoista haluaisi puhua, mutta ei uskalla. Nyt on aika kaivaa esille se rohkeus, oli mielipide tai näkökanta mikä tahansa. On aika avoimelle ja moninaiselle keskustelulle, toisten näkökulmien kuuntelemiselle ja kunnioittamiselle, suuntaan ja toiseen. Muistutan myös, että tiede joka ei kestä haastamista, ei kestä myöskään päivänvaloa.